”Piste on tarpeeksi kaukana maapallosta lähtevästä häiriöstä, mutta tarpeeksi lähellä, jotta yhteydet pysyvät hyvinä. Lisäksi satelliitti pysyy koko ajan maapallon vastakkaisella puolella aurinkoon nähden, joten satelliitin katselusuunta voidaan pitää koko ajan yhtä aikaa poispäin sekä maasta että auringosta”, Kurki-Suonio selvittää.

Planckin analysoinnissa käytetään hyväksi CSC:n Louhi-supertietokoneen resursseja. Niillä simuloidaan oikeaa dataa niin sanotulla Monte Carlo -menetelmällä.

”Satelliitista tulevassa datassa on varsinaisen signaalin lisäksi instrumenttikohinaa ja muita instrumentista johtuvia vääristymiä. Simulaatiolla laaditaan ennusteita siitä, mikä osa tästä signaalista on kohinaa, ja miten eri instrumenttiefektit vaikuttavat lopputulokseen.”

”Esimerkiksi tuhannesta realisaatiosta lasketaan keskiarvo ja keskihajonta kohinan vaikutuksesta.  Kun keskiarvo on tiedossa, niin voimme tehdä parhaan ennustuksen siitä, mitä meidän pitää karsia satelliitista tulleesta datasta. Keskihajonta taas kertoo, kuinka suuren virheen kohinan vähennys saa aikaan.”