Kansalliskirjaston kehittämisjohtaja Juha Hakala oli ohjausryhmän sihteeri hankkeessa, jossa uudistettiin ja yhdistettiin korkeakoulujen kirjastojärjestelmät.

Suomen korkeakoulukirjastot ovat tehneet yhteistyötä atk-asioissa jo 1970-luvun puolivälistä lähtien. Ensimmäinen yhteinen ohjelmisto otettiin käyttöön jo yli 30 vuotta sitten, ja 1980-luvun lopulla hankittiin kaikille yliopistokirjastoille yhteinen VTLS-kirjastojärjestelmä ja omat HP 3000 -palvelimet.

– Keskitetty ratkaisu oli kansainvälisesti harvinainen, sillä yleensä yliopistokirjastot hankkivat ohjelmistonsa tuolloin itse. Nykyään hankintakonsortiot ovat yleistyneet myös muualla maailmassa, kertoo Kansalliskirjaston kehittämisjohtaja Juha Hakala.

VTLS korvattiin Voyager-sovelluksella vuosituhannen vaihteessa, ja samalla erillispalvelimet vaihdettiin yhteiseen, CSC:n ylläpitämään Sun-palvelimeen. Tätä ennen ei yhdessäkään maassa kaikkien yliopistokirjastojen erillisiä tietokantoja ollut sijoitettuna yhteiselle ulkoistetulle palvelimelle.

2000-luvun aikana ammattikorkeakoulutkin hankkivat käyttöönsä Voyagerin ja oman palvelimensa, minkä lisäksi rakennettiin kansallinen kirjastojen tiedonhakujärjestelmä Nelli-portaali. Se perustuu MetaLib-sovellukseen, joka Voyagerin tavoin käyttää Sun-palvelimia. Lopuksi otettiin vielä käyttöön Linux-pohjainen e-aineistojen hallintasovellus DSpace. Näitä palveluja hallinnoivat neljä konsortiota, jotka olivat Linnea2, AMKIT, FinELib sekä Doria. Kaikki palvelimet olivat CSC:n ylläpitämiä; erillisine levyjärjestelmineen ja muine oheislaitteineen palvelinympäristö oli varsin monimutkainen.

Kirjastokonsortiot siis luopuisivat monimutkaisesta
laitekokonaisuudestaan ja tarvittavat laitteet sekä
niiden ylläpito ostettaisiin jatkossa kokonaispalveluna
CSC:ltä. Tähän kansainvälisestikin ainutlaatuiseen malliin myös päädyttiin.

Vuoden 2006 alussa konsortioiden käytössä oli viisi Sun-palvelinta, kahdeksan Web-edustakonetta sekä useita nauha-asemia ja levyjärjestelmiä. Laitteiden omistus oli hajautunut yliopistoihin, Kansalliskirjastoon ja opetusministeriöön. Fyysisesti laitteet sijaitsivat tieteen tietotekniikan keskus CSC:n tiloissa.

Laitteistoympäristön hajanaisuudesta ja työläästä ylläpidosta haluttiin päästä eroon, ja helmikuussa 2006 käynnistyi hanke, jonka tehtävänä oli uudistaa korkeakoulujen kirjastokonsortioiden Sun-pohjaiset atk-laitteistot. Uudistusta varten perustettiin ohjausryhmä, joka koostui yliopisto-, ammattikorkeakoulu- ja Kansalliskirjastosta sekä CSC:n edustajista.

– Alun perin idea lähti liikkeelle Linnea-konsortiosta, jonka Sanni-palvelin oli viiden vuoden ikäisenä jo vanhentumassa. Kun tiedettiin, että muillakin konsortioilla oli lähivuosina edessään laitteiden uusiminen, päätettiin samalla katsoa, olisiko järkevää uudistaa kaikki palvelimet kerralla, Hakala sanoo. Hän oli ohjausryhmän sihteeri hankkeessa.

Ohjausryhmä ehdotti, että laitteiston hankinnan yhteydessä toimintamalli uusittaisiin kokonaan ja siirryttäisiin laitteiden omistamisesta palveluiden ostamiseen. Kirjastokonsortiot siis luopuisivat monimutkaisesta laitekokonaisuudestaan ja tarvittavat laitteet sekä niiden ylläpito ostettaisiin jatkossa kokonaispalveluna CSC:ltä. Tähän kansainvälisestikin ainutlaatuiseen malliin myös päädyttiin.

Hanke läpäisi tiukan seulan

Ohjausryhmä haki opetusministeriöstä rahoitusta palvelimien yhdistämiselle.

– Ministeriössä oli tiukka seula rakenteellisen kehittämisen hanke-esitysten suhteen. Me pystyimme kuitenkin osoittamaan, että esittämämme hankkeen toiminnalliset ja taloudelliset hyödyt olivat merkittäviä, joten saimme tukea, muistelee Hakala. Palvelimijaen yhdistäminen leikkaa selvästi ylläpitokustannuksia, ja jo investointikustannukset olisivat voineet olla kolminkertaiset, jos kukin konsortio olisi uusinut itsenäisesti omat koneensa, hän lisää.

Uuden yhteisen Sun M9000-32 -palvelimen käyttöönottoa alettiin valmistella keväällä 2007. Käyttöön se saatiin jo samana syksynä.

– Koko prosessi meni suunnitelmien mukaan. Yhtään asiakaskäyttöä haittaavaa teknistä ongelmaa ei ole käyttöönotossa eikä sen jälkeen ollut. Laitteen suorituskyky riittää erinomaisesti, ja verrattuna edellisiin laitesukupolviin on tämä uusi kone paitsi tehokkaampi ilmeisesti myös vielä niitäkin luotettavampi, Hakala sanoo.

Hankkeella oli myös hyvä ajoitus. Projektin alkuvaiheessa Sun Microsystems ilmoitti, että heiltä on tulossa uusi palvelinmalli. Laite valmistui juuri sopivaan aikaan, ja se päätettiin ottaa kirjastojen käyttöön. Hakala sanoo, että tässä tapauksessa uusinta tekniikkaa kannatti ostaa.

Uuden palvelinmallin teoreettinen käyttöikä on noin viidestä seitsemään vuoteen.

– Palvelimen seuraavan uusimisen aikaan raskaan sarjan laitteet ovat jo niin tehokkaita, että kirjastot voisivat periaatteessa jakaa laitteensa muiden muistiorganisaatioiden kanssa, Hakala pohtii. Kirjastojen ensimmäisissä yhteishankkeissa 80-luvun lopulla palvelimien teho ei vielä riittänyt yhteiseen koneeseen eivätkä verkotkaan välttämättä olleet tarpeeksi luotettavia, mutta ajan mittaan nämä ongelmat ovat kadonneet.

Yhteistyö mahdollisti onnistumisen

Hakala on erittäin tyytyväinen hankkeen toteutukseen ja lopputulokseen.

– Palvelimien yhdistäminen eli konsolidointi on teknisesti kannattavaa, Hakala sanoo.

Hänen mukaansa hankkeen tärkein saavutus on se, että nyt on varmistettu pitkäksi aikaa tehokas ja turvallinen palvelinympäristö kirjastojen sovelluksille. Uudistuksen jälkeen palvelinteho kasvoi arviolta 50 prosentilla, minkä ansiosta lisäkapasiteettia ei nykyisille ohjelmistoille tarvittane kovinkaan nopeasti, vaikka järjestelmällä on noin 350.000 käyttäjää ja siitä tehdään satoja tuhansia hakuja päivässä. Ja jos lisätehoa tarvitaan esimerkiksi uusien ohjelmistohankintojen vuoksi, M9000- palvelimen kapasiteettia voidaan helposti lisätä nykyisestä, ja sitä voidaan jakaa joustavasti tarpeen mukaan.

Palvelimien yhdistäminen oli myös taloudellisesti
erittäin järkevää. Ylläpitomaksut ovat pienentyneet ja
investoinneissa säästetään, kun konsortioiden ei
tarvitse jokaisen erikseen modernisoida järjestelmiään.

Palvelimien yhdistäminen oli myös taloudellisesti erittäin järkevää. Ylläpitomaksut ovat pienentyneet ja investoinneissa säästetään, kun konsortioiden ei tarvitse jokaisen erikseen modernisoida järjestelmiään. Kun otetaan huomioon palvelimien yhdistämisen kanssa samaan aikaan toteutettu levyjärjestelmien yhdistäminen, hankkeelle asetettu 400 000 euron vuotuinen säästötavoite, jossa on otettu huomioon säästöt laitehankinnoissa sekä huolto- ja ylläpitokustannuksissa, mahdollisesti jopa ylitettiin. Korkeakoulukirjastojen yhteinen palvelinympäristö koostuu nyt M9000-palvelimesta, Hitachi Data Systemsin USP100 levyjärjestelmästä sekä varmistuksiin käytettävästä laitteesta.

Yhteisellä palvelimella ja toimintamallilla, jossa CSC hoitaa koko laitteistoympäristön, säästetään merkittävästi työaikaa kirjastokonsortioissa. Ne voivat nyt keskittyä kehittämään palveluitaan ja palvelemaan asiakkaitaan sen sijaan, että käyttäisivät aikaa ja rahaa palvelimien ja niiden oheislaitteiden hankintaan.

– CSC:n tekninen osaaminen ja kokemus raskaan sarjan palvelimien hankintojen kilpailuttamisesta ja näiden laitteiden käyttöönotosta mahdollistivat hankkeen onnistumisen. Sen lisäksi tarvittiin yhteistyötahtoa ja -kykyä kirjastokonsortioilta. Hankkeessa oli välttämätöntä, että kaikki osapuolet näkivät, että palvelimien yhdistämisestä on heille hyötyä. Yhteistyötahdon ohella tämä on tietenkin kynnyskysymys kaikissa laitteistojen yhdistämisprojekteissa.

Yhdessä asiassa hanke ei Hakalan mielestä kuitenkaan onnistunut täysin:

– Uusi palvelin on tietääkseni edelleen nimeltään vain Sun M9000-32. Tässä suhteessa on epäonnistuttu, kun emme ole keksineet laitteelle lempinimeä. Kaikilla vanhoilla palvelinkoneillahan oli nimet, Hakala toteaa hymyillen. ■

Kirsti Turtiainen

Korkeakoulujen kirjastokonsortiot

Syksystä 2007 alkaen Suomen korkeakoulukirjastojen yhteisellä tietokantapalvelimella on ylläpidetty kaikkien Suomen korkeakoulujen kirjastotietokantoja, Kansalliskirjaston kansallisia tietokantoja ja yhteistietokantoja
sekä elektronisten aineistojen Nelli-portaalia.

• Linnea2-konsortio on yliopistojen, Eduskunnan kirjaston ja Varastokirjaston perustama yhteenliittymä, jonka tehtävänä on hallita konsortion jäsenten yhteistä kirjastojärjestelmää. Järjestelmän avulla ylläpidetään kirjastotietokantoja sekä Kansalliskirjaston kansallisia tietokantoja ja yhteistietokantoja.

• AMKIT on ammattikorkeakoulujen kirjastoyhteistyökonsortio, joka koordinoi ammattikorkeakoulukirjastojen yhteisiä hankkeita ja toimii yhteistyössä muiden kirjastosektoreiden ja Kansalliskirjaston kanssa.

• Nelli-portaali on Kansalliskirjaston kansallinen kirjastojen tiedonhakujärjestelmä, joka on käytettävissä yliopisto- ja ammattikorkeakoulukirjastoissa sekä yleisissä kirjastoissa.

Lisätietoja

http://www.kansalliskirjasto.fi/kirjastoala/nelli.html
http://www.kansalliskirjasto.fi/kirjastoala/linnea.html