Teknillisen korkeakoulun professori Tapio Ala-Nissilä (oikealla) ja dosentti Petri Salo rakentavat perustutkimuksen pyramidia.

– Perustutkimuksella ei pelasteta maailmaa eikä paranneta syöpiä, ei ainakaan kertaheitolla. Eikä se ole tarkoituskaan, Teknillisen korkeakoulun professori Tapio Ala-Nissilä tokaisee.

Vetyyn perustuvan elektrolyysin ja katalyysin perusilmiöitä tutkinut Ala-Nissilä tietää, että tiedemaailman uudet nokiat eivät synny yhdellä aivastuksella.

– Tiede on kuin pyramidin rakentamista, se tehdään pala kerrallaan. Ei voida hyppiä eri vaiheiden yli eikä kiivetä ylös etukäteen. Tarvitaan tuhansien tiedemiehien työtä, isompia ja pienempiä rakennuskiviä. Yksittäisiä läpimurtoja ja ideoita syntyy ja se on hyvä, niin pitääkin. Mutta ennen kaikkea tiede pitäisi nähdä kokonaisuutena.

Energiaa etsimässä

Kun puhutaan vedystä, puhutaan aina myösenergiasta. Ja siitä mukavasta mahdollisuudesta, että vedyn käyttö vielä pelastaa maailman.

– Totta kai napakymppi olisi uuden, halvan ja saasteettoman energian varaamisen tai energian kehittämisen mahdollisuus, Ala-Nissilä hymähtää.

– Aina kun puhutaan vedystä metallipinnoilla, se yhdistyy kemiallisten reaktioiden kontrollointiin ja vedyn varastointiin polttoainekäyttöön metalleissa. Tähän liittyvät mahdolliset sovellukset. Mutta eihän näillä ajatuksilla vielä maailman energiaongelmaa ratkaista. Käytännön sovellus on tältä erää vielä haussa, Ala-Nissilä toteaa.

Tällä hetkellä Ala-Nissilän johtama Multiscale Statistical Physics-ryhmä jatkaa tutkimusta kondensoituneen ja pehmeän aineen fysiikan alalla.

Ryhmässä kehitetään metodeja, joilla voidaan tehdä tehokasta moniskaalamallinnusta. Näitä metodeja sovelletaan muun muassa metallisten nanorakenteiden ominaisuuksiin, biopolymeerien dynamiikkaan ja rajapintailmiöiden tutkimukseen.

Ryhmä on myös jatkanut Nobel-projektia eli vetyatomien tutkimusta metallipinnoilla. Moniskaalamallinnus vaatii tehokkaita resursseja, ja tämän vuoksi CSC:n resurssit ovat olleet ahkerassa käytössä.

Edessä vetyinen tulevaisuus?

Mutta koska kurkistus kristallipalloon on aina yhtä realistista, niin miten olisi arvio tulevaisuuden innovaatioista? Tapio Ala-Nissilä muistuttaa, että tulevaisuutta mietittäessä on aina yliarvioitu se, miten nopeasti kaikki tapahtuu.

– Osmo A. Wiio on oikeassa siinä, että tulevaisuutta arvioidessa aina yliarvioidaan lyhyen kantaman merkitys ja aliarvioidaan pitkän kantaman merkitys. 60-luvun arviot 2000-luvusta olivat aivan scifiä, mutta samalla kukaan ei pystynyt ennakoimaan kännyköitä ja digitalisointia.

Sama pätee myös energiantuotannossa.

– 70-luvulla luultiin, että fuusioenergia olisi nyt käytössä joka paikassa. Toisaalta ei osattu ennakoida uusia energiamuotoja, esimerkiksi vetyenergiataloutta, joka on ainakin jonkinlainen ratkaisu lähitulevaisuudessa.

Onko tulevaisuus siis vedyssä?

– Varmasti tulevaisuuden energiateknologia tulee perustumaan vetyyn keskipitkällä tähtäimellä. Mutta juuri nyt ei ole nähtävillä mitään isompaa läpimurtoa, Ala-Nissilä toppuuttelee.

Deep impact

Läpimurrot kiinnostavat mediaa enemmän kuin vuosien perustutkimus, jota niiden syntyyn tarvitaan. Ala-Nissilä muistuttaa, että tutkimuskohteet, jotka nyt vaikuttavat tärkeiltä ja muodikkailta, voivat jatkossa vaipua täysin unholaan. Ja toiset, jotka nyt vaikuttavat täysin merkityksettömiltä, voivat nousta keskeisiksi.

– Juuri siksi tarvitaan perustutkimusta hyvin leveällä rintamalla – ei voida tietää, mikä perustutkimukseen pohjaava sovellus tulee olemaan tärkeä. Perustutkimuksen hienous on juuri siinä, että impaktia ei pystytä arvioimaan, Ala-Nissilä toteaa.

– Me emme voi tietää, mihin tulevaisuuden teknologia perustuu. Siksi perustutkimusta pitää tehdä laveasti. Ei ainoastaan sillä perusteella, että jokin tutkituista aiheista voi nousta tärkeäksi, mutta myös siksi, että näin voi löytyä kokonaan uusia aloja.

- Läpimurrot kiinnostavat mediaa enemmän kuin
vuosien perustutkimus, jota niiden syntyyn tarvitaan,
sanoo professori Ala-Nissilä.

Teknillinen korkeakoulu yhdistyy kesän 2009 loppuun mennessä osaksi uutta Innovaatioyliopistoa eli Aalto-korkeakoulua. Innovaatioyliopiston muodostavat Taideteollinen korkeakoulu, Helsingin kauppakorkeakoulu ja Teknillinen korkeakoulu.

Uusi yliopistokokonaisuus korostaa parempia resursseja ja laajenevaa poikkitieteellisyyttä. Tutkijat toivovat, että yhteistyö ja innovaatioiden korostaminen ei vie pohjaa perustutkimukselta.

– Jos tiedettä tehdään sillä perusteella, paljonko rahaa saadaan teollisuudelta, silloin ei tehdä enää töitä Nobel-palkintojen voittajien kanssa, puhumattakaan siitä, että itse voitettaisiin. Täytyy toivoa, että myös Innovaatioyliopistolla turvataan perustutkimuksen tärkeä rooli, Ala-Nissilä toteaa. ■

Maija Kajanto