Sähkömagneettinen kenttäteoria tiiviistyy Maxwellin yhtälöihin, joita tarvittaessa täydennetään väliaineyhtälöillä ja reunaehdoilla. Tämän yhtälöjärjestelmän ratkaiseminen onnistuu suljetussa muodossa vain erikoistapauksissa, joten yleisissä tapauksissa käytetään laskennallisia menetelmiä. Suosittuja laskennallisia menetelmiä ovat momenttimenetelmä (engl. "Method of Moments", MoM), elementtimenetelmä (engl. "Finite-Element-Method", FEM) ja aika-alueen differenssimenetelmä (engl. "Finite-Difference-Time-Domain method", FDTD).

Hitaasti muuttuvissa ilmiöissä tai matalilla taajuuksilla käytetään yleensä elementtimenetelmää, kun taas nopeissa ilmiöissä tai suurilla taajuuksilla turvaudutaan aika-alueen differenssimenetelmään. Sähkömagneettisen kentän siroamisongelmissa on usein mukava käyttää momenttimenetelmää. Monasti korkeilla taajuuksilla voi ajatella sähkömagneettisen kentän noudattavan sädeteorian lainalaisuuksia, jolloin säteenseurantaa (engl. "Ray-Tracing") voi käyttää kenttäongelmien likimääräiseen ratkaisemiseen.

CSC:llä sähkömagnetiikan ongelmia voi ratkoa Elmer-ohjelmistolla (katso esimerkkejä).