”EU ei ole ne – EU on me”

CSC järjesti heinäkuun alussa 2017 Porin SuomiAreenassa paneelikeskustelun otsikolla: ”Kuka lobbaa yhteiset rahat – olemmeko liian nössöjä EU:hun?” Keskustelussa puhuttiin hyvän EU-lobbauksen tunnusmerkeistä ja sen tarpeellisuudesta sekä toimintatavoista asioihin vaikuttamiseksi EU:ssa. Panelistit yhdessä yleisön kanssa kertoivat myös näkemyksiään Suomen asemasta EU:ssa ja siitä, miten voisimme saada kotoutettua enemmän EU-rahoitusta.

Äänen pääsivät kokeneet Brysselin vaikuttajat, poliittiset päättäjät ja T&K-rahoitushauissa menestyneet edelläkävijät. Keskustelun juonsi Jukka Niva Yleisradiosta.

Seuraava kirjoitus summaa, mitä tilaisuudesta opimme.
 

Kerrotaan alkuun hyvät uutiset

Positiivisesta on aina mukava aloittaa, ja suomalaisten voi todeta onnistuneen monessa asiassa. Gasera oy:n toimitusjohtaja Ismo Kauppinen kertoi suomalaisten pk-yritysten pärjäävän rahoitushauissa muihin maihin verrattuna hyvin. Helsingin yliopiston professori, ja Euroopan tutkimusneuvoston rahoitusta itsekin saanut Minna Palmroth korosti myös tutkijoiden pärjäävän rahoitushauissa hyvin. Europarlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natri huomautti Suomen saavan jopa yli oman maksuosuutensa verran tieteen ja tutkimuksen Horisontti2020-puiteohjelmassa.

Lisäksi Vantaan kaupungilla työskentelevä Laura Parsama toi yleisöstä keskusteluun positiivisia uutisia kertomalla, että suomalaiset kaupungit ovat lähteneet aktiivisesti mukaan uuden eurooppalaisen kaupunkiagendan toteuttamiseen. Esimerkiksi Oulu, Vantaa ja Helsinki ovat koordinaattorien rooleissa eurooppalaisten kaupunkien yhteistyöryhmissä.

Suomella on kuitenkin petrattavaa. Iso kysymys kuuluu, miksi EU:lta saamamme TKI-rahoitus laahaa selvästi muita verrokkimaita jäljessä?
 

Suomalainen EU-vaikuttaminen

Suomessa EU-vaikuttamisesta eli lobbauksesta monesti puhutaan mystifioituna ja epämääräisenä asiana – ehkä jopa epäkorrektina toimintana. Tämä on kuitenkin normaalia poliittisten instituutioiden ja ulkomaailman välillä käytävää vuoropuhelua, jonka kautta päättäjät saavat tietoonsa esimerkiksi lainsäädäntöä koskevia epäkohtia.

EU-vaikuttamiseen ei tarvita loppuun asti hiottuja hankkeita vaan ideat ja tavoitteet riittävät. Keskustelussa nousi esille suomalaisille ominainen, selkeisiin prosesseihin perustuva työtapa. Tämä niin kutsuttu ”insinöörimäisyys” ei panelistien mielestä sovi hyvin yhteen eurooppalaisen päätöksentekokuluttuurin kanssa.

"Suomalaiset ovat liian varovaisia ja itsekriittisiä tuomaan esiin omat näkemyksensä. Kun meillä on kaikki data kunnossa, kaikki on hanskassa, niin voimme tuoda omat mielipiteemme ja tarpeemme esiin. Niin kauan kuin näin ei ole, me pysymme hiljaa. Tämän aikana monet muut maat ovat tuoneet esiin jo monta asiaa."
Anni Hellman
 

Perässähiihtäjästä edelläkävijäksi

Selvää on myös se, että vaikuttamisen maailma muuttuu. EU on myllerryksessä ja liikkumassa kohti kovaa valtapolitiikkaa. Vaikuttamisen perusasiat pysyvät kuitenkin muuttumattomina: pitää olla pitkäjänteisesti läsnä, tuntea päätöksentekoprosessit, ja siihen pitää panostaa aikaa sekä rahaa.

Panelistien mielestä suomalaiset vaikuttavat kapea-alaisesti ja keskittyvät liialti ajankohtaisiin teemoihin Suomessa sen sijaan, että osallistuisimme EU:n päätöksentekoon laajemmin ja keskustelisimme koko Eurooppaa koskevista haasteista. EU:ssa tulisi pystyä tarjoamaan koko Euroopan kannalta relevantteja ratkaisuehdotuksia.

– EU-vaikuttamisessa parhaiten pärjäävät ne maat, jotka menevät ratkaisuehdotus edellä, toteaa Kreab Brysselissä lobbarina työskentelevä Kaisa Soro-Pesonen.

Kansanedustaja Sari Multala huomautti, että puolet eduskuntaan käsittelyyn tulevista asioista koskevat EU-lainsäädäntöä. Tästä huolimatta EU-politiikkaa pidetään jollakin tavalla erillisenä asiana. Esimerkiksi nykyisessä hallitusohjelmassa  ei löydy montaakaan kohtaa, joissa kiinnitettäisiin huomiota Suomen kannalta tärkeisiin EU-asioihin tai siihen, mihin Suomi haluaa erityisesti vaikuttaa. Kritiikkiä saa myös se, että olemme monesti EU-vaikuttamisessa aivan liian myöhään liikkeellä.

"Pitäisi olla edelläkävijä eikä sellainen, joka reagoi asioihin luettuaan lehdestä, että kaikki muut ovat alkaneet sitä jo tehdä."
Panu Laturi
Panelistit nostivat esille, että Suomelta puuttuu laajempi konkreettinen visio EU-vaikuttamiselle. Esimerkiksi Ruotsi on aktivoitunut Suomea enemmän brexitin jälkeisen Euroopan suunnittelussa omalla Make Sweden Great Again -kampanjalla. Soro-Pesonen painotti, että Britannian lähtiessä EU:sta tarvitaan vapaakauppamyönteisempää, pohjoiseurooppalaista näkemystä tasapainottamaan Etelä-Eurooppaa ja Saksa–Ranska-akselia. Ruotsilla on selkeä idea, jonka pohjalta he lähtevät keskustelemaan EU:n tulevaisuudesta. Suomi vaikuttaa tässä kovin passiiviselta.
 


Asennemuutos voisi tuoda paremmin esiin suomalaisen huippuosaamisen

Kumpula-Natri sanoi suomalaisten tyypillisesti komissiossa kertovan , miten EU-tason sääntelyä voidaan toteuttaa ilman muutoksia suomalaiseen lainsäädäntöön. Palmrothin mielestä suomalaisten pitäisi muutoksista huolehtimisen sijaan ajatella, mitkä asiat eivät muutu. Yksi näistä on huippuosaaminen. Suomalaisten tulisi muistaa, missä olemme hyviä ja mitä kautta voimme aktiivisesti vaikuttaa.

Tutkimusrahoituksen hakuprosessissa on tapahtunut muutoksia. Tällä hetkellä merkittävään rooliin nostetaan tutkimuksen merkityksellisyys ja liiketoimintapotentiaali.

Kaivataan siis selkeää asennemuutosta. Tässä Suomi on selkeästi jäänyt jälkeen, toteaa Panu Laturi. Suomen vahvuutena tulisi olla kyky katsoa tulevaisuuteen ja pohtia, missä me voisimme kehittyä EU:n puite- ja rahoitusohjelmien suunnittelussa.

"Emme me voi tuudittautua siihen, mitä meillä tässä vaiheessa on. Ongelmana on myös se, että suomalaiset eivät välttämättä aina tiedä, mitä kaikkea rahoitusta EU:ssa olisi tarjolla."
Panu Laturi
 

Brysselin vähälukuiset suomalaiset ja sen vaikutus

Yleisöstä keskusteluun osallistunut, Brysselissä veikkauksen edunsaajien lobbarina toimiva Petri Lahesmaa nosti esille suomalaisten vähälukuisuuden Brysselissä. Esimerkkinä Lahesmaa vertaili Viron ja Suomen pysyvien edustustojen henkilöstöresursseja ja totesi, että Virolla on kaksinkertainen määrä erityisavustajia Suomeen verrattuna. Kumpula-Natri piti tätä hyvänä esimerkkinä ja huomautti, että hänen aikanaan eduskunnassa oli ainoastaan kaksi EU-asiantuntijaa, kun Pohjoismaisessa yhteistyössä työskenteli kymmenen virkamiestä.

"Ylellä on Kajaanissa aluetoimituksessa enemmän ihmisiä kuin Brysselissä. Tässä priorisoinnissa on fundamentaalisesti jotain pielessä."
Kaisa Soro-Pesonen
Paljon muutakin valmistelevaa toimintaa on vähennetty eduskunnassa, ja vähennetään entisestään. Sari Multala nosti esiin, että juuri valmisteleva toiminta on sitä, jolla hyvää lainsäädäntöä tehdään. Panelistien yhteinen mielipide kiteytyi toteamukseen, että Suomella tulisi olla Brysselissä enemmän resursseja ja etenkin enemmän asiantuntijoita.

Vaikutukset näkyvät esimerkiksi EU:ta koskevassa uutisoinnissa. Yleisökysymyksen esittänyt Eurooppanuorten puheenjohtaja Tuomas Tikkanen kiinnitti huomiota siihen, miten mediassa EU:sta puhutaan ”monoliittina”. Uutisoinnissa kerrotaan yksiselitteisesti EU:n päättäneen jostakin aiheesta sen sijaan, että avattaisiin sen taustalla tapahtuneita prosesseja.

Todellisuudessa päätösten takana on kuitenkin monenlaisia sisäisiä vääntöjä sekä keskusteluja eri instituutioiden ja jäsenmaisen välillä. Soro-Pesonen korosti, että erityisesti nyt kun EU:ssa ollaan tekemässä suuria linjapäätöksiä, kansalaisilla tulisi olla oikeus saada tietoa päätöksenteosta. Hellman tiivisti tarvittavan ajatusmallin toteamalla: ”EU ei ole ne – EU on me”.

 

KUVAT: CSC

Miia Lindell

Miia Lindell

Kirjoittaja on erikoistunut kansallisten ja kansainvälisten toimintaedellytyksien vaikuttamiseen, systemaattisten yhteiskuntasuhteiden ja -verkostojen luomiseen sekä poliittisen kehityksen analysointiin. @MiiaLindell

To front page
Trackback URL:

comments powered by Disqus

LATEST POSTS: LATEST POSTS:

ARCHIVE: