Digitalisaatio ja datatalous vaativat aktiivista politiikkaa ja tekoja

Pöhinä datan ja digitalisaation ympärillä on käynyt erityisen kuumana viime vuosina. Muun muassa Euroopan unioni on ottanut näihin teemoihin kantaa strategisissa linjauksissaan, joista esimerkkinä mainittakoon komissaari Carlos Moedasin esittelemät kolme tavoitetta unionin tutkimus- ja innovaatiopolitiikalle – Open Innovation, Open Science, Open to the World [1].

Myös Suomessa hallituksen kärkihankkeissa asetetut digitalisaatiota ja datan hyödyntämistä koskevat linjaukset ovat kannatettavia ja oikeansuuntaisia. Toteutuvatko nämä tavoitteet kuitenkaan käytännössä? Mitkä olisivat seuraavat askeleet, joilla edistää Euroopan data- ja digitalisaatiokehitystä?
 

Kansallisen ja EU-tason aloitteet

Kerrataan hieman. Toukokuussa 2015 Euroopan komissio esitteli yhden keskeisimmän painopistealueensa, digitaalisten sisämarkkinoiden (DSM) strategiansa [2]. Taustalla oli ajatus, että digitaalitekniikan tarjoamia, rajat ylittäviä mahdollisuuksia on hyödynnettävä tehokkaammin, kuten komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker oli vajaa vuotta aiemmin hahmotellut.

Digitaalisten sisämarkkinoiden luomisen tarkoituksena oli varmistaa, että Eurooppa pysyy maailman kärjessä digitaalitaloudessa, mikä edelleen edistäisi eurooppalaisten yritysten maailmanlaajuisia kasvupyrkimyksiä. Syksyyn 2017 mennessä komissio on esitellyt strategian pohjalta peräti 24 lainsäädäntöehdotusta, joiden tavoitteena on ollut tukea muun muassa datatalouden syntymistä ja kyberturvallisuutta.

 

 
"Datasta on tullut tärkeä talouskasvua, työpaikkojen luomista ja yhteiskunnan kehitystä tukeva resurssi.”
Euroopan komissio [3]
 

 

Komissio on linjannut, että massadata, pilvipalvelut ja esineiden internet ovat keskeisiä EU:n kilpailukyvyn kannalta. Dataa pidetään usein talouskasvun, innovoinnin ja digitoinnin nopeuttajana kaikilla talouden aloilla. Massadata ja suurteholaskenta muuttavat myös tutkimuksen tekemistä ja tiedon jakamista, mikä on osatekijä siirryttäessä tehokkaampaan ja nykypäivän tarpeita paremmin vastaavaan avoimeen tieteeseen [4].

Myös Suomessa hallitus otti digitalisaation luomat mahdollisuudet syleillen vastaan alkukesän 2015 hallitusohjelmakirjauksissa. Hallituksen kärkihankkeissa on pyritty edistämään muun muassa julkihallinnon ja opetuksen digitalisaatiota ja big datan hyödyntämistä liiketoiminnasta. Toukokuussa 2017 elinkeinoministeri Mika Lintilä asetti ohjausryhmän valmistelemaan ehdotusta Suomen tekoälyohjelmaksi, jonka ”tavoitteena on yhteistyössä julkisen sektorin ja yritysten kanssa löytää ne keskeiset uudet toimenpiteet, jotka parhaiten tukevat tekoälyn ja robotiikan hyödyntämistä yritysten innovaatiotoiminnassa Suomessa” [5].
 

Poliittisten tavoitteiden lisäksi tarvitaan konkretiaa ja yhteistyötä

Ylemmän poliittisen tason strategioita ja tavoitteita löytyy siis paljon. Nämä kansallisen ja EU-tason aloitteet ovat kokonaisuudessaan positiivisia eivätkä ne tule yhtään liian aikaisin poliittiselle agendalle. On tärkeää, että korkeasta osaamisestaan tunnetussa Euroopassa on tahtoa kehittyä yhä etevämmäksi ja kilpailukykyisemmäksi toimijaksi globaaleilla markkinoilla.

Avoimia kysymyksiä jää kuitenkin ilmaan. Miten datan vapaata liikkuvuutta ja uudelleen hyödyntämistä edistetään käytännössä datatalouden luomiseksi? Tukevatko uudet digitaaliset ratkaisut todella työntekoa vai ovatko ne vain ajanmukaista hössötystä? Entä miten huomioidaan uudet koulutustarpeet ja uudelleenkouluttautuminen?

Mieleen nousee ainakin kolme osa-aluetta, joihin tulee panostaa, kun Suomesta ja Euroopasta luodaan big datan ja digitalisaation edelläkävijää.
 

1. Mahdollistava ja selkeä lainsäädäntö

Sääntely, asetukset ja direktiivit leimaavat Euroopan unionin toimintaa ja rakenteita. Myös komissio on tunnistanut, että ”digitaali- ja datateknologian täyden potentiaalin hyödyntäminen edellyttää useiden teknisten ja lainsäädännöllisten esteiden poistamista”[6].

Esimerkkinä voisi mainita tekijänoikeuslainsäädännön modernisoinnin. Komissio on arvioinut, että tekstin ja datan louhintaan (text and data mining, TDM) perustuvaan tutkimukseen liittyvää kaupallista ja ei-kaupallista innovointia saattavat haitata epäselvä oikeudellinen kehys ja erilaiset kansalliset lähestymistavat. Lisätäkseen oikeusvarmuutta tällä alueella komissio esittelikin reilu vuosi sitten tekijänoikeuslainsäädännön modernisointia koskevan direktiiviehdotuksensa [7].

 

 
"Selkeä, yhdenmukainen ja mahdollistava lainsäädäntö on uuden ja ennakkoluulottoman data- ja digitalisaatiopohjaisen liiketoiminnan edellytys, tietoturvaa ja henkilöiden tietosuojaa unohtamatta."
 

 

Tekijänoikeuslainsäädännön kohdalla voi valitettavasti havaita, että komission aloitteiden välillä on epäyhdenmukaisuuksia. Yhtäältä komissio haluaa edistää datataloutta ja datapohjaista liiketoimintaa, mutta toisaalta ehdotetussa tekijänoikeusdirektiivissä TDM halutaan, ainakin vielä tällä hetkellä, ulottaa koskemaan ainoastaan tutkimuslaitoksissa tehtävää tutkimusta.

Miten käy yksityisen sektorin datapohjaiselle tuotekehitykselle ja innovaatiolle, entä tutkimuksen ja elinkeinoelämän väliselle yhteistyölle? Direktiivi on edelleen Euroopan parlamentissa käsittelyssä eikä vielä pystytä sanomaan, miten datanlouhinnan hyödyntämismahdollisuudet tulevat kehittymään EU:ssa.

Selkeä, yhdenmukainen ja mahdollistava lainsäädäntö on uuden ja ennakkoluulottoman data- ja digitalisaatiopohjaisen liiketoiminnan edellytys, tietoturvaa ja henkilöiden tietosuojaa unohtamatta. Toisaalta uusi lainsäädäntö ei ole ainoa vaihtoehto digitaalisten sisämarkkinoiden luomiseksi, vaan tulisi tunnistaa ja hyödyntää esimerkiksi pehmeän sääntelyn (soft law) sitovia säädöksiä tukevia ja täydentäviä keinoja, esimerkiksi ohjeistuksia ja suosituksia.

Keskeistä olisi löytää tasapaino näiden kahden välillä. Kehityksen on tärkeää olla yhdenmukaista, jotta todella voidaan saavuttaa tavoitteet, joita Juncker kautensa alussa esitteli. Normien purku ja säädösten sujuvoittaminen ovat olleet vahvasti myös kansallisella agendalla tällä hallituskaudella, ja vielä on matkaa jäljellä.
 

2. Avoin ja laaja yhteistyö

EU:n ja kansallisesti asetettujen digitalisaatioon liittyvien tavoitteiden saavuttaminen edellyttää elinkeinoelämän, tutkimus- ja koulutuslaitosten ja julkishallinnon avointa ja laajaa yhteistyötä kansallisesti, mutta myös kansainvälisesti. Nämä kaikki sektorit ovat tiiviisti toisiinsa linkittyneitä – ne eivät toimi tyhjiössä. Siksi yhteisten päätösten tekemiseksi on ensiarvoista, että aito ja rehellinen vuoropuhelu ja verkostomainen yhteistyö mahdollistetaan eri toimijoiden ja sektoreiden välillä. Ilolla onkin saanut seurata esimerkiksi liikenne- ja viestintäministeriön aktiivista otetta sidosryhmien osallistamisessa erilaisten keskustelu- ja kuulemistilaisuuksien muodossa. Lisää tätä!

Datan ja digitalisaation valjastaminen yhteiskunnan hyödyksi edellyttää, että datanhallintaan ja tekniseen osaamiseen liittyvää koulutusta lisätään sekä täydennys- ja jatkokoulutusta tuetaan. Tässä koulutussektorin ja yritysmaailman välinen vuoropuhelu on keskeisessä asemassa, jotta voidaan ymmärtää, millaisia tarpeita uudenlaisen liiketoiminnan kehittämiseksi on olemassa ja miten niihin on tähän mennessä pyritty vastaamaan.
 

3. Käytännön työkalut ja olemassa olevien rakenteiden hyödyntäminen

Ei riitä, että EU-tasolla todetaan, että jäsenvaltioiden pitäisi noudattaa kaikissa datan varastointiin tai käsittelyyn liittyvissä toimissaan periaatetta tietojen vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella. Ylemmän poliittisen tason tavoitteet tarvitsevat rinnalleen käytännön ohjeistuksia ja työkaluja. Onneksi myös komissio on havainnut, että yksi este datan liikkumiselle ja uusien palvelujen ”kehittämiselle on avointen ja yhteentoimivien järjestelmien ja palvelujen puute sekä puutteet datan siirrettävyydessä palvelujen välillä”. [8]

Tarvitaankin yhteisiä, yhteisesti sovittuja standardeja ja tietomalleja, jotta eri lähteiden dataa todella voidaan tehokkaasti hyödyntää ja yhdistellä. Semanttiseen yhteentoimivuuteen panostamalla dataa voidaan siirtää ja käsitellä tavalla, jossa sen merkitys, käytettävyys ja ymmärrettävyys säilyvät. Parasta (tai pahinta) kuitenkin on: liikkeelle ei tarvitse lähteä tyhjin käsin, sillä parhaita jaettuja käytänteitä, standardeja ja yhteentoimivuuden määrityksiä on lukemattomia, ja jokainen niistä on tietysti jostain näkökulmasta se kaikkein paras.

Selvää on, ettei maailmaa saada vielä tällä hallituskaudella tai komission toimikaudella valmiiksi. Ei ole olemassa valmiita vastauksia siihen, mitä menetelmiä tai työkaluja tulisi siirtyä käyttämään digitalisaation ja datatalouden edistämiseksi. Voidaan joka tapauksessa todeta, että keskustelu, eri toimijoiden osallistaminen ja erilaisten näkökulmien kartoittaminen tukevat päätöksentekoa. Suomessa on valtavan hienoa osaamista muun muassa datanhallintaan, digitalisaatioon ja yhteentoimivuuteen liittyen – näytetään se rohkeasti ja aktiivisesti myös eurooppalaisille kumppaneillemme!

 

Lisää aiheesta:

CSC:n lausunnot
CSC SuomiAreenassa 2017

KUVA:THINKSTOCK

Johanna Kaunisvaara

Johanna Kaunisvaara

Kirjoittaja on teekkaritaustainen YTM, joka keskittyy työssään dataan liittyviin kansallisen ja EU-tason politiikkoihin ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Twitter: @jikaunisvaara

To front page
Trackback URL:

comments powered by Disqus

LATEST POSTS: LATEST POSTS:

ARCHIVE: