EU:n digipolitiikka – millaisilla eväillä eteenpäin?

EU:ssa eletään digipolitiikan kannalta mielenkiintoisia aikoja. Viime viikolla komissio julkaisi kolme merkittävää strategia-asiakirjaa liittyen digitalisaatioon, tekoälyyn ja dataan. Samaan aikaan jäsenmaat, parlamentti ja komissio taistelevat seuraavien seitsemän vuoden budjetin koosta ja painotuksista. Aiheen tärkeyttä korostaa se, että digitaaliset ratkaisut ovat elintärkeässä asemassa EU:n toisen kärkihankkeen, Green Dealin eli vihreän kehityksen ohjelman, onnistumisessa.

EU:n digipolitiikkaa ohjaa tiedonanto liittyen Euroopan digitaaliseen tulevaisuuteen, joka on myös yksi komission kuudesta painopistealueesta. Tiedonannossa linjataan komission keskeisiä digipolitiikan tavoitteita ja hieman keinojakin näiden saavuttamiseen. Kotimaisen hallitusohjelmamme tapaan monista aiheista luvataan lisää selvityksiä ja linjauksia myöhemmin.

Tiedonannon konkreettisissa tavoitteissa oli paljon hyvää. Esimerkiksi tavoite datakeskusten hiilineutraaliudesta vuoteen 2030 mennessä on helppo allekirjoittaa. CSC:n puolesta ei tarvittaisi edes tätä kymmentä vuotta; Kajaanin datakeskuksemme on jo nyt hiilineutraali, ja ensi vuonna siitä tulee hiilinegatiivinen, kun uuden LUMI-supertietokoneen ylijäämälämpö syötetään kaukolämpöverkkoon.

Hiilineutraalisuustavoitteen saavuttamiseksi on tärkeää sijoittaa suuret EU-varoilla rakennettavat laskentaympäristöt sellaisiin paikkoihin, joissa laskentaa voidaan tehdä ympäristöystävällisesti. Tämä avaa Suomelle mahdollisuuden toimia edelläkävijänä. Muita tervetulleita linjauksia ovat muun muassa terveysdatan parempi saatavuus tutkimuskäyttöön sekä Euroopan digitaalisten kapasiteettien kehittäminen.

Euroopan näkökulmat tekoälyyn ja dataan tarkentuvat ajan kanssa

Komissio avasi myös keskustelun Euroopan näkökulmasta tekoälyyn valkoisen kirjan muodossa. Tekoälyllä on suuri potentiaali tuottaa yhteistä hyvää esimerkiksi terveydenhuollossa, liikenteessä ja energiankäytön optimoimisessa, mutta samalla sen käyttäminen sisältää myös riskejä. Valkoisen kirjan alkupuoli koostuu toimenpiteistä, joita EU aikoo toteuttaa Euroopan tekoälyvalmiuden kehittämiseksi. Erityisesti esille täytyy nostaa suurteholaskennan, datan FAIR-periaatteiden (löydettävyys, saatavuus, yhteentoimivuus ja uudelleenkäytettävyys) ja osaamisen kehittämisen tärkeys.

Lainsäädännön osalta asiakirjassa ehdotetaan uutta sääntelyä vain korkean riskin tekoälyn sovelluksiin. Tämä kuulostaa järkevältä, sillä monet jo olemassa olevat säädökset koskevat myös tekoälyä. Lisäksi on otettava huomioon, että tekoälyn sovelluksia on hyvin erilaisia, eikä olisi tarkoituksenmukaista säännellä niitä kaikkia samalla tavalla. Muille kuin korkean riskin sovelluksille ehdotetaan vapaaehtoista sertifikointijärjestelmää, mikä on myös tervetullut ajatus. Sisämarkkinoiden toimivuuden kannalta on pääasia, että tekoälyn sovelluksille on yhdet yhteiset säännöt ja sertifikaatit.

Datastrategiassaan EU pyrkii edistämään datan liikkuvuutta maiden ja organisaatioiden välillä kehittämällä datan jakamisen infrastruktuureja ja periaatteita, kuten yhteentoimivuutta ja koneluettavuutta. Yhteentoimivuuden osalta hyvänä lähtökohtana toimivat eurooppalaiset yhteentoimivuusperiaatteet: datan pitää olla yhteentoimivaa niin teknisellä, organisatorisella, semanttisella kuin lainsäädännölliselläkin tasolla. Uutena konkreettisena ehdotuksena on perustaa strategisille sektoreille omat data-avaruutensa, joista yhdessä muodostuu yksi suuri eurooppalainen data-avaruus. Tutkimuspuolella tällaista datapalvelua on jo edistetty Euroopan avoimen tieteen pilvipalvelun muodossa, joten aivan alusta ei tätä harjoitusta tarvitse aloittaa. Onnistumisen kannalta olennaista on jo mainittu yhteentoimivuus, sekä se, että data todella saadaan liikkumaan eri sektoreiden (tutkimus, julkishallinto, elinkeinoelämä) välillä.

Nämä kolme strategiaa linjaavat hyvin pitkälti sen, mitä EU seuraavan viiden vuoden aikana digipolitiikan saralla tulee tekemään. Oman lisämausteensa soppaan tuovat parhaillaan käytävät neuvottelut EU:n monivuotisesta rahoituskehyksestä. Rahoituskehys määrittää, kuinka paljon EU:n varoja tullaan seuraavien seitsemän vuoden aikana käyttämään tutkimukseen, digitalisaation edistämiseen ja osaamisen kehittämiseen. Digitalisaatio, tiede ja tutkimus saavat paljon huomiota juhlapuheissa, mutta budjetissa ne näyttävät valitettavasti tälläkin kertaa jäävän vanhojen painopisteiden jalkoihin. Neuvottelut ovat kuitenkin pahasti kesken, joten vielä on toivoa, että komission uudet linjaukset saavat taakseen myös rahallista tukea.

 

Ville Virtanen

Kirjoittaja työskentelee CSC:llä yhteiskunnallisen vaikuttamisen parissa

To front page
Trackback URL:

comments powered by Disqus

LATEST POSTS: LATEST POSTS:

ARCHIVE: