CSC Blog has moved

Find our blogs at www.csc.fi/blog.

This site is an archive version and is no longer updated.
 

Go to CSC Blog
RSS

Entries with Blogger Kimmo Koski .

The duty of CSC is to provide Finnish researchers the IT infrastructure they need for research: network, computing and data services. All the things that we call the e-Infrastructure. In the last decade we have had to adapt to the evolution of research which is no longer national but European, if not global. Together with the European Commission, in particular DG CNECT and DG Research we have started to build pan-European infrastructures by connecting the centers together.

We have done that for the networks with GÉANT, then we did it for computing with PRACE (Partnership for Advanced Computing in Europe) and EGI, and now we are doing it for data with EUDAT and OpenAIRE.

When dealing with data we must not forget the social challenges and the need for developing common ways of work for making the data re-usable – this is what we are doing in Research Data Alliance (RDA), on a global scale.

I have been personally involved in some of these initiatives for more than 10 years through chairing the European strategy for HPC (High-performance computing in Europe Taskforce, HET, back in 2006–2007), chairing EUDAT and vice-chairing PRACE, for example. CSC has also been an active player in setting up and sustaining GÉANT and EGI, and initiating the RDA Europe project.

Number of the e-infrastructures has been established for various purposes over the years. The integration level between the infrastructures vary. This can be confusing for the user communities. What they want are services 1) that work – preferably together; 2) which are easy to use; and 3) can be provided on demand. And for me this is what we need for the European Open Science Cloud (EOSC) to succeed.
 

1. The first thing to achieve is trust

Without trust there cannot be European Open Science Cloud. Trust between the e-Infrastructures becomes first. We need to foster cooperation rather than competition with each infrastructure focusing on its core business instead of trying to address all needs. Secondly, trust between the e-Infrastructures and the research infrastructures with a clearer division of roles and responsibilities when it comes to the provision of IT services, with some services that can be shared across research communities and others that are domain specific.

 
 
" Europe must build on the skills, experience and decades of public investment in scientific infrastructures."
 
 


In addition, increased trust between research infrastructures themselves helps in using joint services for different user communities. Increased trust and collaboration between the Commission units are also necessary since the borderline of EOSC and European Data infrastructure is not and will not be exact – data, computing, networks, software and competent people are required everywhere.

This also requires that we need to work across organizational boxes, be it a research infrastructure, e-infrastructure, national center or a directorate general. If we manage to build and maintain trust well we can come up with synergies, better and more efficient investments with common e-Infrastructure services shared across the research communities as well as better research and innovation.
 


 

2. Realizing the European Open Science Cloud is also a matter of commitment

Establishing a true sustainability strategy requires an institutional commitment from the European Commission but also, and perhaps more importantly, from the Members States. This is the part that is probably the most difficult to achieve. Most of the research funding is still national. Why should member states invest in the European Open Science Cloud?

It is our duty to make the case for the EOSC: we need to be clear on the scientific case but also on the financial case. It takes time but we should not count our efforts on this. We have done that for PRACE for example – things started moving ahead when financial case was properly addressed in addition to the scientific case. In the end the efforts paid off.

In a way, the same situation often happens at a national level when we are talking about regrouping skills and services together. CSC is one example where multiple European initiatives and national e-infrastructure with related services work together. We would be happy to act as a case study on how to build trust between the different stakeholders at least in a national scale with tight connections to European projects.
 

3. Commitment requires a formal governance structure

Here I would highlight three things. When building the governance, we should ask: what needs to be governed? I would like to come back to the issue of commitment. Commitment requires a formal governance structure, to sustain and strengthen the policies and programs over the long term that we want to put in place for the EOSC.

We need to have people who are accountable and have a clear mandate to represent funding organizations. We need to make sure this linkage always exists, otherwise the governance board becomes a technical club which cannot really commit to anything.

Finally, we need to involve the end users – the researchers – from the start. At CSC we have a scientific board, deciding on resource allocations to all Finnish researchers. This gives users a real sense of ownership of the infrastructures and its resources. And in the end, this is the best way to sustain the infrastructure.

We need to achieve a similar thing with the EOSC. This is why the governance body should not govern everything; we need to empower individual actors and foster innovation. This is about how we all work together with research data at a national, European – and eventually global level. I would like to highlight Finland as an example where simultaneous, coherent development of services, skills, policies, and making the different stakeholders work together has been a success story in promoting Open Science.

We are not starting from scratch. Europe must build on the skills, experience and decades of public investment in scientific infrastructures. By engaging and using the strength of all relevant stakeholders who support today’s research – funding agencies, policy makers, research infrastructures, e-Infrastructures, libraries, data and service providers – the European Open Science Cloud will significantly impact the way research is done in Europe, and it will put European research to the forefront of Open Science globally.
 

The blog is shortened from CSC’s Managing Director Kimmo Koski’s speech in EOSC Summit – Brussels 12 June 2017. The summit was recorded and the speech can be viewed starting on 16:42:30. Watch the video on https://webcast.ec.europa.eu/european-open-science-cloud-summit.

PICTURE: THINKSTOCK

Blogger: Kimmo Koski Blog Topic: Science and research Data

The European Union has launched the European Open Science Cloud (EOSC) concept, under the framework of European Digital Single Market, which is a strategic effort by the EU aiming to boost innovation and growth by free movement of digital goods and services. The EOSC is an attempt to address the growing demand for infrastructures that will be needed for open research data, which is a key element in realizing EU Commissioner Carlos Moedas’s vision of Open Science, Open Innovation and Open to the World.

Two EC Directorate Generals advised by the High Level Expert Group are working in collaboration to develop EOSC. The work is proceeding rapidly. The next step is to build trust between and within all stakeholder groups: researchers, ICT providers, national funding organizations, commission directorates, public sector and industry.
 

From confusion to clarity

A new acronym, EOSC – European Open Science Cloud – was discovered in various EC documents about a year ago. At the time nobody seemed to know what EOSC actually meant. At least several varying explanations were given.

Additional questions arose due to the fact that the first project call for EOSC was under the European Commission’s (EC) DG Research, and not DG Connect, under which most of the e-infrastructure projects were. A High Level Expert Group [1] was set up to give recommendations on development.
 

”It is crucial that the Commission has taken this seriously and decided to invest in cloud.”

 

 

 

On top of that, during the spring the EC launched a communication [2], in which EOSC and “data infrastructure” were two different chapters. The latter included also high-performance computing. Since these two areas really cannot, in practice, be separated from each other, this created some more questions. Add to this new instruments such as IPCEI (Important Project for Common European Interest) promoting European supercomputing, new developing strategies for quantum computing and some organizational changes within DG Connect, the whole picture became quite baffling.

However, despite all the possible confusion, the target – promoting European solutions and collaboration using cloud services – is of utmost importance for Europe’s competitiveness. It is also crucial that the Commission has taken this seriously and decided to invest in cloud.

 

Think European, support multidisciplinarity!

The ground has thus been prepared, and now it is time for the various stakeholders to find ways to best utilize these opportunities. To promote collaboration and increase trust between different players in this field, at least the following questions must be answered:

  1. Why do you need to create cloud on a European level? Are national cloud efforts not enough? Well, if we don't want to waste effort in reinventing the wheel tens or hundreds of times, the national cloud is simply not enough. However, the European effort cannot solve it alone. The largest amounts of the RDI (Research, Development and Innovation) funding in general still come from the member states. So we need to talk about full Cloud Ecosystem in which both national and European efforts have clear roles and work seamlessly together.
     
  2. Why do we need to talk about horizontal multidisciplinary cloud effort? Isn’t domain specific cloud better since it can address the exact needs of communities?
    Now we come back to the same argumentation that has existed already for several years. If there are 500 European research infrastructures, can we afford 500 possibly non-interoperable cloud, data, HPC or any other solutions? After a while their integration becomes impossible. In addition, we start running out of competent people maintaining the different environments.

    But also the answer is not to forget the domain specific efforts – they are needed and will take place anyway. We should only make sure they are interoperable with European level developments. In an ideal solution there would be a strong common horizontal level to support the disciplinary ones.
     
  3. The cloud development goes faster in US and China, so should we just wait and see what they provide?
    Here I would say definitely NO. If we don’t invest in European development, we cannot influence, nor build competence and generate jobs in Europe. We should be in the forefront and actively develop and promote European cloud solutions – of course closely following global development and collaborating with non-European players.

 

Same cloud for research, public sector and industry

Now is the time to act. Europe needs to take a proactive role in promoting cloud development – not only in science as the name EOSC indicates, but looking for synergies between research, public sector and industries that are using the same cloud technology and competencies.

 

”Linking the European activities to efficiently support national cloud developments and bringing the different stakeholders together will be critical for success.”

 

 

 


 

The EC Cloud communication and the proposal calls for EOSC form a good basis for collaboration. Linking the European activities to efficiently supporting national cloud developments and bringing the different stakeholders together will be critical for success.

In Europe we already have a good existing e-infrastructure base to build upon, so the wheel should not be reinvented all over again. Instead, we can leverage the existing capacity and knowledge ensuring also interoperability. One issue still to solve is the sustainable funding of the infrastructures for Open Science.

 

Trust-building and coalitions of the willing

Also, the way we work has an impact. The cloud development can possibly be boosted through central activities, for example, by directing EU funding. But the major volume continues to reside elsewhere, such as national cloud initiatives, companies, public sector or research groups.

It is unrealistic and not even wise to try to control too much the work done by various parties – innovation can be boosted by enthusiasm and large number of activities and interaction between them. Coalitions between the interested parties should be put together rapidly, not even expecting everyone to join in, since this can take ages. However, coalitions should design their work so that it allows new partners to join on the fly, and promotes interoperability and sometimes even integration within European level projects.

EU has launched the European Open Science Cloud concept. Are we ready for it? I think we are ready to start the work to make EOSC a success. But this is only the beginning. The next step is to build trust between and inside all stakeholder groups: researchers, ICT providers, national funding organizations, commission directorates, public sector and industry. If we can do that, the rest is much easier and everybody benefits.

So let’s start working!
 


[1] http://ec.europa.eu/research/openscience/pdf/hleg/hleg-eosc-first-report_%28draft%29.pdf#view=fit&pagemode=none

[2] http://eur-lex.europa.eu/legal-content/en/TXT/?uri=CELEX:52016DC0178

Blogger: Kimmo Koski Blog Topic: Data HPC

Europe is full of countries with different characteristics. In the South the climate is usually warmer, whereas in the North it is colder. It does not require much research to end up to this conclusion.

However, many other things also differ, such as scope and volume of major industries, available skills and competencies of people, focus and investment level for research and development, to name a few. When Europe intends to work together in various areas there are numerous possibilities to smart specialization – performing the activities in those parts of Europe where it is, in each case, most optimal.

 

In the ideal situation we can
build an ecosystem around
our mutual challenges.

 

In the ideal situation we can build an ecosystem around our mutual challenges, where several partners from all around the continent bring their strengths to the table and complement each other.

Let’s take a look at ICT activities as one example. Building a service might require applications, software tools, computing and data infrastructure to run the applications. Also needed are datacenters, where the infrastructure is located, and human skills to develop, deploy, maintain and market such services. Depending on the size of the activity all this might happen in one location – or be distributed to several sites.

Optimizing energy consumption

Due to the ever growing requirements for ICT services, the number of large datacenters is growing – both in terms of number and size. Today, many of them use tens or even over hundreds of megawatts of electricity, making the electricity bill one of the most dominant element in their running costs. This makes people think how to optimize the energy consumption – not only due to cost but hopefully also because of environmental issues – and brings things like cool climate for free (outside air) cooling to the table.

Nordic countries have recently invested a lot in making the Nordic area attractive to the datacenter business. Various international companies have placed their datacenters in the Nordic region, namely in Finland, Sweden, Norway and Iceland. This is partly due to cool climate which enables energy savings, as the cooling of the datacenter can be done by simply ‘opening the windows’ instead of using electricity through cooling machines. However, the main reason relates to reasonable electricity prices – if electricity prices ever can be reasonable.

A simple calculation demonstrates some of the advantages:

  1. Use for example a 20 MW datacenter with measured average efficiency in CSC’s datacenter in Kajaani, Finland (PUE = Power Utilization Efficiency, which in Kajaani in 2015 was 1.03), and multiply the energy consumption with a typical Finnish electricity price, which is less than 60 EUR/MWh when exceeding 5 MW consumption.
     
  2. Compare this with electricity prices in Central or Southern Europe, which according to the European statistics could be for example 150 or 190 EUR/MWh. It naturally varies from country to country, and some might get better deals with electricity providers than others, but still the difference is huge. Not to mention that it is unlikely that you will reach a PUE close to 1.03 in a warmer climate.


After doing the math, you might end up saving for example 20 MEUR annually just from the electricity, by placing a 20 MW datacenter to Finland instead of somewhere else. (To be honest, I have to say that the similar benefits could probably be reached in our dear neighbor countries, too.)

Building ecosystems

In addition to lower costs, there are also other benefits. Many of our datacenters use renewable energy (for example hydro or biomass), the geographical and political conditions are stable, and at least in Finland, Sweden and Norway, fiber networks are efficient and you will find a lot of experienced people around.

I would also like to point out that Finland’s goal is not only to attract companies to place racks of computers in Finland, but to promote a whole ecosystem of activities around it, such as research, ICT services, development, manufacturing of datacenter equipment, cloud computing and platform for start-ups. This way the benefits through collaboration will go beyond from merely saving money. CSC itself is a company with a staff of 300, and it has a special task to support research and science. CSC has built its competence successfully during the last 45 years.

 

This way the benefits through collaboration will go beyond
from merely saving money.

 

In the future, a Nordic location will become even more attractive. CINIA has just launched a new sea cable from Helsinki to Northern Germany, and a cable from northern Finland to Asia is being planned.

Smart specialization in European datacenters could provide opportunities for a closer collaboration between different players in ecosystem. Everyone could do what they can best. Placing the datacenters in remote locations does not limit having the competent people being spread all around Europe or involving different stakeholders from their own locations. Now we just have to take action!

The original blog post was posted on 9 May 2016 in Cinia's Coreblog.
 

Blogger: Kimmo Koski Blog Topic: Data HPC

Kansallinen rahoitus tutkimustoimintaan on viime aikoina vähentynyt, mistä aiheutuu erinäisiä haasteita. Tutkimuksen ja tutkimusinfrastruktuurien laatu ja volyymi heikkenevät, ja pahimmassa tapauksessa huippututkimusta siirtyy ulkomaille parempien olosuhteiden perässä.

Samaan aikaan kun tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan (TKI) rahoitus Suomessa on vähentynyt, EU:n kaikkien aikojen suurimmassa TKI-ohjelmassa, Horizon 2020:ssa, rahoituksen suunta on sitä vastoin ollut nouseva. EU näkeekin tutkimuksen voimakkaasti kasvua luovana tekijänä. Vaikka syitä eurooppalaisen rahoituksen hakemiseen on monia, nykyisessä vaikeassa tilanteessa nousee kysymys, voitaisiinko heikentynyttä kotimaista tilannetta edes osittain tekohengittää eurooppalaisella rahoituksella.       
 

”Parantamisen varaa on”

Eurooppalaisen rahoituksen kasvattaminen edellyttää menestymistä EU-hakemuksissa. Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) järjesti hiljattain tilaisuuden, jossa mietittiin keinoja suomalaisten menestyksen parantamiseksi EU-hankkeissa. Viime vuosien tilastojen perusteella siinä nimittäin on parantamisen varaa, vaikka ihan huonosti emme olekaan menestyneet. Verrattaessa muihin pohjoismaihin, ja erityisesti huippumenestyjä Hollantiin, suomalaisten hankkeiden määrä, läpimenoprosentti ja rahoituksen kokonaisvolyymi jäävät selvästi jälkeen. Lisäksi roolimme hankkeissa on verrokkeihin nähden vähemmän merkittävä – Suomalaisten koordinoimien hankkeiden määrä on varsin pieni.

 

”Voitaisiinko heikentynyttä kotimaista tilannetta edes osittain tekohengittää eurooppalaisella rahoituksella?”

 

Menestyksen puutetta voidaan pitää huolestuttavana, mutta itse näen tilanteen isona mahdollisuutena. Nimittäin kun parantamisen varaa on, on samalla mahdollisuuksia kasvattaa ulkomaisen rahoituksen määrää, ja sitä kautta lisätä tutkimuksen rahoitusta sekä kasvattaa osaamista Suomessa. Mikäli lisäksi pystytään suuntaamaan hankkeita meidän kannaltamme tärkeille alueille, ja luomaan sitä kautta yhteistyötä kansallisten tutkimusryhmien ja muiden toimijoiden välille, saadaan merkittävää lisäpanostusta tutkimuksemme eduksi. Tällä tavoin saamme rahan lisäksi Suomelle lisäarvoa, ja olemalla aktiivisia pääsemme vaikuttamaan meille tärkeisiin asioihin Euroopan tasolla.
 

Kuusi ehdotusta

TEM:n tilaisuus oli hyvä keskustelunavaus, kiitokset siitä. Oli selkeästi nähtävissä halua kehittää toimintaa, etsiä uusia hankeaihioita ja luoda yhteistyötä. Seuraavaksi tarvitaankin sitten konkreettisia toimia, hankkeiden kokoon juokseminen on nimittäin kovaa työtä, samoin kuin sopivien kansainvälisten konsortioiden etsiminen. Mikäli halutaan vaikuttava rooli hankkeessa, molempia pitää tehdä – pullonkaulaksi muodostuu usein valmisteluun ja taustatyöhön käytettävissä olevat henkilöresurssit. Mikäli tähän ei panosteta, jäämme auttamatta sivurooliin eurooppalaisessa tutkimus- ja innovaatioympäristössä, mihin Suomella ei nykyisissä olosuhteissa luulisi olevan varaa.

Joitakin vuosia hankkeita kokoon juosseena ja liian usein Brysselissä erinäisissä tilaisuuksissa vierailleena mieleen tulee seuraavia ehdotuksia:
 

1. Jalkatyötä Brysselin suuntaan pitää lisätä, vaikka lobbaus välillä meistä suomalaisista tuntuukin epämiellyttävältä. Muut tekevät sitä koko ajan, mikä näkyy komission ohjelmien sisällössäkin. Lähes kaikki Brysselissä paikan päällä toimivat suomalaiset kritisoivat liian vähäistä vierailuaktiivisuuttamme. Lisäksi vaikuttamistyötä pitää tehdä paljon aikaisemmin kuin on totuttu, eli jo ENNEN kun ohjelmien suunnittelu aloitetaan. Meidän pitää pyrkiä vaikuttamaan ohjelmien sisältöön ennen niiden julkaisemista. Siinä vaiheessa, kun asia on julkisessa konsultaatiossa, vaikuttaminen on auttamatta liian myöhäistä. Tärkeää on myös osallistuminen erilaisiin EU:n työ- tai asiantuntijaryhmiin, joihin monesti nimitetään muutenkin aktiivisia henkilöitä. Aktiivisuus kasvattaa suomalaisten hyvää mainetta Euroopassa, eli Brysselissä käymiseen ja taustatyöhön kannattaa panostaa.

 

”Jalkatyötä Brysselin suuntaan pitää lisätä, vaikka lobbaus välillä meistä suomalaisista tuntuukin epämiellyttävältä.”

 

2. Meidän tulee yhä enemmän pyrkiä projekteissa merkittäviin rooleihin, kuten koordinaatiotehtäviin tai työpakettien vetovastuisiin. Tällöin päästään paremmin vaikuttamaan myös jatkotoimiin – onnistuneet projektit poikivat yleensä jatkohankkeita, joista eniten hyötyvät ne, jotka niitä ovat suunnittelemassa.
 

3. Kansallista yhteistyötä, koordinaatiota ja vuoropuhelua tulee lisätä EU-hankkeiden osalta. Meillä on Suomessa menestyneitä toimijoita – erityisesti VTT ja yhtenä esimerkkinä tutkimuksen ICT-infrastruktuurien puolella myös CSC. Tätä osaamista pitäisi pystyä käyttämään laajemmin hyväksi. Luomalla yhteistyötä, jossa uusia toimijoita ja kokeneita EU-hakijoita tuodaan samoihin projekteihin, voidaan EU-hankeosaamista kasvattaa, ja sitä kautta parantaa uusien toimijoidenkin mahdollisuuksia. Tiedon jakaminen ja yhteinen vaikuttaminen vahvistavat kaikkien suomalaisten mahdollisuuksia.
 

4. Kartoitetaan suomalaisia erityispiirteitä ja hyödynnetään niitä. Näitähän meillä löytyy – kuten huipputasoinen koulujärjestelmä, tehokkaat datakeskukset ja niihin liittyvät toiminnot tai vuosikymmenten ajan kerätty terveystieto – muutamia esimerkkejä mainitakseni.
 

5. Mietitään jo tulevia trendejä, ja lähdetään valmistautumaan ajoissa sekä vaikuttamalla EU-ohjelmiin että luomalla kansallista yhteistyötä ja osaamista näille alueille. Esimerkiksi ICT-infrastruktuuri ja siihen liittyvät palvelut ovat EU-rakenteissa turhan segmentoituneita ja erillään: tutkimus, älykkäät kaupungit, energia, liikenne jne. Uskon jatkossa tilanteen muuttuvan siten, että sekä infrastruktuuri että osaaminen yhä useammin ylittää segmenttien rajat – samoja menetelmiä ja tietotekniikkapalveluja voidaan käyttää tutkimuksessa, opetuksessa, julkishallinnossa ja uuden yritystoiminnankin luomisessa. Suomessa tätä jo tehdään esimerkiksi CSC:n palveluissa, joita käyttää sekä tutkimus että julkishallinto. Voimme halutessamme ottaa merkittävän roolin myös Euroopassa.
 

6. Luodaan kestävä kansallinen rahoitusmekanismi EU-hankkeiden omarahoitusosuuksien eli vastinrahoituksen rahoittamiselle ja hankkeiden valmistelulle. EU-hankkeet ovat kannattava tapa kehittää palveluita. Jos omarahoitusosuus on 25%, kuten tyypillisesti on, tällä matematiikalla saa miljoonan euron panostuksella kolme lisää. Mikäli koko rahoituksella voidaan työllistää Suomessa tutkimusta ja kasvattaa osaamista, niin vaikutushan on nelikertainen. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että omarahoitusosuus pitää löytyä jostain, ja rahoituslähteitä tällä hetkellä tähän tarkoitukseen on vähemmän kuin olisi tarvetta. Vielä isompi ongelma on hankevalmistelu, sekä sen resursointi ja hankevalmistelutyön osaaminen – pitäisi löytää sekä resursseja hakemusten kirjoittamiseen ja konsortioiden kokoamiseen että pidemmällä tähtäimellä pystyä kouluttamaan uusia ihmisiä näihin tehtäviin. Tosiasia on se, että tällä hetkellä hyviä hakemuksia jää tekemättä valmisteluresurssien puutteessa.

 

”Tiedon jakaminen ja yhteinen vaikuttaminen vahvistavat kaikkien suomalaisten mahdollisuuksia.”

 

Samalla tulee miettiä niitä seikkoja, jotka tekevät meistä houkuttelevan kumppanin muille EU-maille. Yksi merkittävä vahvuus on luotettavuus ja hyvä maine. Suomalainen partneri yleensä tekee, mitä lupaa tai vielä enemmän. Tämän merkitystä ei voi aliarvioida – usein ulkomaalaiset arvostavat meitä paljon enemmän kuin me itse.

EU-rahoitus on meille siis mahdollisuus. Hieno juttu, että tämä yhä enemmän huomioidaan myös päättäjien taholta. Toivottavasti myös konkreettisia toimia saadaan aikaan sekä resursseja niiden tekemiseen löytyy. CSC on mielellään mukana talkoissa, resurssiensa puitteissa tietenkin.

 

Lue lisää:

CSC:n hallitusohjelmatavoitteet
Blogikirjoitus: Euroopasta lisärahoitusta tutkimukseen ja innovointiin

Blogger: Kimmo Koski Blog Topic: Science and research

YLEn uutisissa 22.10. käsiteltiin datakeskusteemaa näyttävästi ja monipuolisesti. Datakeskusten hyödyt, niiden ympärille rakennettavat toiminnot (ekosysteemi), Suomen ja Ruotsin välinen kilpailu ja käytännön esimerkkinä Mäntsälään valmistunut keskittymä käytiin läpi yleisellä tasolla.

Uutislähetyksiä täydennettiin YLE:n verkkosivuilla aihetta syventävillä artikkeleilla[1]. Aiheesta on kuitenkin vielä paljon enemmänkin sanottavaa. YLEn datakeskuspaketti on hyvä alku, joka toivottavasti herättää aktiivisen keskustelun siitä, mitä meidän täällä asialle tulisi tehdä.

Kuten uutisissa todettiin, konesalit yksinään eivät vielä paljon kansantaloudelle tuota, vaikka niiden Suomeen saaminen tärkeää onkin.

Olennaisempaa on datakeskusten ympärille rakentuva ekosysteemi – tutkimus, koulutus, tietohallintopalvelut, ohjelmistot ja niiden kehitys, pilvipalvelut, data-analyysi, näitä hyödyntävä yritystoiminta, datakeskusrakentaminen ja monet muut toiminnot. Näiden vaikutus työllisyyteen ja verotulojen kasvuun on merkittävä.

Ensin täytyy kuitenkin pärjätä datakeskuskilpailussa muun muassa Ruotsille, ja samalla pystyä verkottamaan suomalaisia ja ulkomaalaisia toimijoita osallistumaan datakeskusekosysteemimme rakentamiseen. Aktiivisuudelle, yhteistyölle ja kehityshankkeille on runsaasti tilausta. Epäilenkin, että kyky rakentaa innostava ja tehokkaasti toimiva ekosysteemi tulee olemaan se tekijä, joka tiukassa kilpailussa ratkaisee sijoituspaikan. Tämä vaatii tiivistä kansallista yhteistyötä eri toimijoiden kesken.

Yhteistyö onkin ehkä juuri se, missä meillä on eniten parantamista.

Suomessa on monia toimijoita, jotka tekevät omalla sektorillaan hienoa työtä, mutta kansallisen tason koordinaatio tulisi organisoida ja resursoida nykyistä tehokkaammin. Kommentoin YLEn uutisissa tilannetta ja mainitsin, että pari vuotta on pidetty kokouksia ja tehty kalvoja, mutta konkreettiset toimet puuttuvat. Onneksi vielä ei ole liian myöhäistä.

Halua yhteistyöhön varmasti löytyy, mutta kuinka päästä kalvoesityksistä todellisiin hankkeisiin?

Jos tähän kysymykseen olisi helppo vastaus, niin homma olisi varmasti jo hoidettu. Siksi asiaa voisi lähestyä toiselta kantilta: mitä pitäisi tapahtua, jotta asiat etenisivät tehokkaammin?

  1. Tarvitaan ajantasaista ja oikeaa tietoa kilpailutilanteesta (esimerkiksi sähkön hintavertailut, uusiutuvan energian saatavuus, paikalliset kilpailuedut ja heikkoudet).
    Vaikka niitä kalvoja meillä tehdäänkin, niin ne myös vanhenevat aika nopeasti ja tilanne muuttuu. EU-tuomioistuimen hiljattain antaman Safe Harbor -päätöksen vaikutusten analyysia kaivataan ja sitä, miten tähän voidaan Suomessa parhaiten reagoida.
     
  2. Luodaan kansallinen taho koordinoimaan yhteistyötä ja osoitetaan sille resurssit.
    Tarvitaan täyspäiväisiä ja kansallisen datakeskusekosysteemin rakentamiseen suunnattuja henkilöresursseja. Nyt tätä asiaa moni meistä vie eteenpäin ns. oman työn ohessa. Lisäksi vastuut ovat hajallaan eri tahoilla – hajauttaminen toki jossain määrin onkin järkevää, mutta jonkun on oltava vastuussa kokonaisuudesta.
     
  3. Teknisten datakeskusratkaisujen lisäksi tulee panostaa liiketoimintamalleihin ja datakeskuksen ohelle syntyvien toimintojen ansaintalogiikkaan.
    Yhdistämällä mukaan koulutusta, tutkimusta ja teollisuutta sekä luomalla puitteet uudenlaiselle yritystoiminnalle saadaan aikaan innostavaa pöhinää, joka vähitellen ryhtyy ruokkimaan itse itseään ja synnyttää monenlaisia innovaatioita – sekä teknisiä että liiketaloudellisia. Datakeskusosaajien kouluttaminen on tärkeää.


Keskustelu datakeskusten ympärillä on nyt avattu mitä sopivimmalla hetkellä. Safe Harbor -päätös saattaa tuplata jo aiemminkin isot tämän alan kasvuennusteet ja etsikkoaika tämän hyödyntämiseen on nyt. Datakeskusten siirtopäätökset ovat hitaita ja vaativat usein asennemuutoksia, jolloin toimivien referenssien merkitys kasvaa.

Kun puntit ovat suunnilleen tasan, sisu ja taito myynnissä ratkaisevat.

Parin vuoden kuluttua mitalisijat on jo jaettu, eli päätöksiä, toimintaa ja sitä kautta onnistumisia tarvitaan nyt.

Blogger: Kimmo Koski Blog Topic: IT Management Data HPC