null Biologian mittaaja
"Eivät numerot sinänsä
meitä kiinnosta, vaan
tieto niiden takana."
Biologian mittaaja

Reija Autiosta piti tulla matematiikan opettaja. Opiskeluaikainen kesätyö muutti suunnan, ja nyt hän auttaa lääketieteen osaajia seulomalla numeroista olennaista tietoa.

6-vuotias Reija Autio on ymmällään. Suurelle vihreälle liitutaululle on piirretty matematiikan tehtävä, jossa pitää laskea banaanien lukumäärä. Se on hänestä helppo. Suorastaan itsestään selvä. Miksi Reijaa vanhemmat nelosluokkalaiset eivät sitten osaa ratkaista sitä?

Reija ei itse käy vielä koulua, mutta on saanut tulla päivän ajaksi kuunteluoppilaaksi vanhemman kaverinsa luokkaan. Sellainen on tapana hänen kotikunnassaan Etelä-Pohjanmaan Jurvassa, koska esikoulua ei ole.

Eletään 1980-luvun puoliväliä. Pienen tytön matemaattiset taipumukset on huomattu myös kotona. Isällä on tapana hauskuuttaa ja haastaa tytärtään erilaisilla arvoituksilla ja laskutehtävillä.

"Iskä rakasti kompatehtäviä. Sellaisia, joista pienikin lapsi tajusi, että nyt tämä ei täsmää, ja joita joutui oikeasti miettimään."

Aavistikohan älypähkinöitä tehtaileva isä, että eräänä päivänä tyttärestä tulisi huipputason tutkija, jonka työ on apuna esimerkiksi syövän, kantasolujen ja diabeteksen tutkimuksessa. Reija itse kyllä tiesi aina, että matematiikka on hänen juttunsa. Koulussa ajatus vahvistui: hän oli matemaattisissa aineissa luokkansa parhaita. Matematiikassa viehätti ehdottomuus.

"Pidin siitä, että matikka tarjosi mustavalkoisia vastauksia. Tiesi, menikö oikein vai väärin. Ei ollut sellaista ehkä sittenkin -vaihtoehtoa. Ehkä minä olen vähän mustavalkoinen ihminen."

Suunnan muuttaja

Reijan isä oli fysioterapeutti ja äiti perhepäivähoitaja. Kotona oltiin kiinnostuneita perheen lasten tekemisistä ja kannustettiin kouluttautumaan. Reijasta tuli suvun ensimmäinen yliopisto-opiskelija. Pikkukunnan tytölle oli luonnollista lähteä muualle lukion jälkeen. Ystävät valitsivat muut oppiaineet ja kaupungit. Reijan opiskelupaikka löytyi Tampereelta. Matematiikan laitokselta, tietenkin. Reija ajatteli ryhtyvänsä matematiikan opettajaksi eikä kyseenalaistanut ajatusta opintojen aikana.

Hieman ennen valmistumistaan Reija etsi kesätöitä yliopistolta. Opettajan töitä ei kesäksi ollut tarjolla, mutta Reija huomasi ilmoituksen, jossa etsittiin kesäharjoittelijoita Tampereen teknillisen yliopiston tutkimusprojekteihin. Se kuulosti mielenkiintoiselta. Reija sai työn – ja oli myyty. Opintoputkessa edennyt matematiikan opiskelija pääsikin yhtäkkiä tutkimaan syöpädataa.

"Ajattelin, että hyvänen aika, täällähän tehdään ihan mielettömiä juttuja! Pääsin tutkimaan esimerkiksi, mitä eroja on erityyppisten rintasyöpäsolujen välillä ja miten lääkkeet vaikuttavat niihin. Se oli ihan hurjan mielenkiintoista."

Kesän jälkeen Reija sai matematiikan opettajan paperit, mutta opettajaa hänestä ei tullut. Uudesta aluevaltauksestaan innostuneena hän ryhtyi tekemään väitöskirjaa laskennallisen systeemibiologian alalta. Hän kehitti ohjelman, joka etsi syövälle alttiita geenejä analysoimalla geenimuutoksia kudosnäytteistä. Ohjelmaa on sittemmin käytetty useissa tutkimuksissa ympäri maailmaa, ja sen avulla on löydetty useita erilaisille syöville potentiaalisia geenejä sekä kasvaimia ehkäiseviä geenejä.

Numeroiden tulkitsija

Ikkunan takana vihmoo helmikuinen räntäsade. Tampereen yliopiston Kaupin kampuksella, yliopistollisen keskussairaalan kupeessa, kuuluu kova pauke, kun rakennustyömaan koneet pykäävät uutta rakennusta. Sohjoisen tien päässä seisoo tiilirakennus, jonka toisessa kerroksessa Reija istuu. Hän on tutkija ja biostatistiikan opettaja.

Kuten useimpina aamuina, Reija on tänäänkin saapunut paikalle ennen yhdeksää, purkanut sähköpostit ja katsonut, onko yhteistyökumppaneilta tullut uusia kysymyksiä tai kommentteja yhdessä tehtävään työhön. Reija on osa eri alojen ammattilaisten rautaista ryhmää, johon kuuluu esimerkiksi virologeja, biologeja ja lääkäreitä.

Tällä hetkellä ryhmällä on työn alla ykköstyypin diabetesta sairastavien lasten suolistoflooran tutkimus. Siis: mitä viruksia ja bakteereita lasten suolistossa on, ja mitä sellaisia yhteyksiä virusten ja bakteerien toiminnassa on, jotka ovat voineet vaikuttaa siihen, että lapsi on sairastunut diabetekseen.

Reijan tehtävä on miettiä, miten biologisissa mittauksissa saaduista tuloksista saadaan eniten tietoa irti. Hän analysoi, koodaa ja visualisoi ilmiöitä ja yhteyksiä datan pohjalta. Aineistot ovat valtavia, ja niiden käsittely ja analyysi olisi hankalaa, ellei ole tutustunut ison datan hallintaan ja pyörittelyyn. Lisäksi vaaditaan tilastomenetelmien tuntemusta sekä laskennallisen biologian ja biostatistiikan osaamista.

Numerot halutaan muuttaa kansantajuisiksi tuloksiksi. Siksi Reijan kaltaiset data-analysoijat ovat tärkeitä apureita lääketieteen osaajille.

"Eiväthän ne numerot sinänsä meitä kiinnosta, vaan se tieto niiden takana."

Ihmishenkien pelastamista

Reijan ja hänen ryhmänsä tutkimuskohteet ovat pienen pieniä: geenejä, bakteereita ja viruksia. He selvittävät niiden yhteyksiä eri sairauksiin. Tutkimuskohteita ei näe paljaalla silmällä, eikä työkään suoraan näy tavallisten ihmisten elämässä. 

Tärkeää työtä se silti on, ja voi parhaimmillaan johtaa ihmishenkien pelastamiseen: esimerkiksi Glivec-nimisen lääkkeen kehityksessä on hyödynnetty laskennallisen tieteen menetelmiä. Aiemmin krooniseen leukemiaan sairastuneille pystyttiin lupaamaan vain muutamia vuosia elinaikaa. Nyt, lääkityksen avulla, leukemiapotilaat voivat elää käytännössä normaalia elämää.

Tällaisia tapauksia Reija soisi kuulevansa alaltaan enemmänkin. Jos hän saisi päättää, tutkijat saisivat keskittyä tutkimukseen. Heidän ajastaan suuren osan nimittäin nappaa rahoituksen hakeminen. Se nielee paitsi aikaa myös voimavaroja.

"Toivon, että rahoitukset annettaisiin pidemmiksi jaksoiksi kerrallaan. Tiedeyhteisössä saataisiin enemmän aikaan, jos tutkijoiden ajasta niin paljon ei menisi rahoituksen hakemiseen."

Maltillinen haaveilija

Tutkijan tärkein ominaisuus? Tiedonjano. Ja se, että on valmis opettelemaan uutta. Jatkuvasti. Tieto kun tuppaa välillä vanhenemaan nopeaa vauhtia.

"Tässä työssä on pitänyt opetella tunnustamaan, että on paljon asioita, joita ei osaa. Omaa elämää hankaloittaa hirveästi, jos asennoituu uuteen niin, että voi ei, en osaa tätä. Uusia asioita tulee joka tapauksessa. Sitten vaan tartutaan toimeen ja ruvetaan opettelemaan."

Tiedonhalu puskee tutkijaa eteenpäin. Vauhtia saa siitä pienestä ajatuksesta, että voi löytää jotain uutta.

"On ihan huippuhienoa, kun aina välillä löytyy uusia yhteyksiä asioiden välillä. Hiljattain pystyttiin linkittämään tietty geeni kantasolujen erilaistumiseen. Se tuntui mahtavalta. Samoin se, kun kuulee, kuinka tutkijat toisella puolella maailmaa ovat käyttäneet hyödyksi tekemiäni työkaluja, ja niiden avulla löytäneet uutta tietoa erilaisista sairauksista. Silloin tuntee tosiaan tehneensä jotain, millä on merkitystä."

Reijan silmät tuikkivat, kun hän kertoo löydöksistä. Tutkimustyö tuottaa hänelle suurta tyydytystä. Vaikka hän tekee työtään tärkeiden asioiden parissa, haaveilijana hän on maltillinen.

"Olisihan se hienoa sanoa, että haaveeni on parantaa joku tietty sairaus. Mutta sellainen on niin maailmaasyleilevää, vähän kuin se perinteinen missi, joka toivoo maailmanrauhaa. Pidän enemmän realistisista tavoitteista. Jos löydän ratkaisun käsillä olevaan ongelmaan, voin olla tyytyväinen itseeni. Jos itselleen ottaa liian suuria tavoitteita, niitä ei saavuta ikinä. Mieluummin tavoittelen jotain, johon on helpompaa päästä."

Saavutettiin maailmanrauha tai ei, ainakin voidaan saavuttaa tutkimustuloksia, jotka vaikuttavat merkittävästi ihmiskunnan terveyteen. Ja siihen kekoon Reija kantaa kortensa.

text-by
Anni
Kemppainen
images-by
Vapa
Media
video-by
Vapa
Media