Jos dataa tutkiva Susanna Pirttikangas saisi päättää, tietotekniikan rooli elämässämme olisi pienempi. Hänen tutkimusyksikössään kehitetään uudenlaisia, sujuvampia ja luotettavampia tapoja kommunikoida laitteiden kanssa.

Tutkijan työhuoneen pöydällä ja sohvalla on paperikasoja ja seinällä kortti, jossa lukee Hyvää ystävänpäivää äidille! Työpöydän on vallannut tehokas pöytämallinen tietokone, jota piirittävät useat näytöt.

Tämä työhuone kuuluu Susanna Pirttikankaalle, 42. Hän on Oulun yliopiston tieto- ja sähkötekniikan tiedekunnan tutkija, ja hänen tutkimusyksikkönsä nimi on Jokapaikan tietotekniikka.

Tutkimusyksikkö kerää ja käsittelee suuria määriä tietoa Oulun kaupunkialueen infrastruktuurista, säästä, ihmisistä ja liikenteestä. Susanna vetää tutkimusyksikkönsä sisällä data-analyysitiimiä, joka tutkii, miten kerättyä dataa voidaan hyödyntää ja käsitellä nopeasti sekä luotettavasti.

Mutta ensin on aivan pakko kertoa, miten Susanna pisti näppinsä dataan ensimmäisen kerran.

Lähdekoodin kätyri

On vuosi 1984, ollaan Kemissä ja pieni Susanna on tyytyväinen itseensä. Hänen serkkunsa nauraa kippurassa tietokonepelin ääressä. Syy nauruun on Susannan ovela temppu: hän on päässyt käsiksi tietokonepelin lähdekoodiin ja onnistunut muokkaamaan tekstejä, jotka ilmestyvät pelatessa ruudulle. Alkuperäiset tekstit on vaihdettu rumiin sanoihin – se on hauskinta, mitä alakoululainen keksii.

Susanna on kymmenvuotias ja opetellut BASIC-ohjelmointikielen omin nokkinensa isoveljen Mikrobitti-lehdistä. Perheessä on Spectravideon SVI-328-tietokone, ja siinä on pelejä, yksinkertaisia, kuten 1980-luvun tietokonepelit nyt ovat. Pelit ovat helppoja kohteita koodausharjoituksille. Uteliaana tyttönä Susanna kokeilee, tekee ja oppii.

Hän on aina ollut kiinnostunut siitä, mitä laitteiden sisällä on ja miten ne toimivat. Myös matematiikka on aina ollut lähellä Susannan sydäntä. Hänelle ei kuitenkaan ollut itsestäänselvyys lähteä lukion jälkeen opiskelemaan sitä. Hänestä olisi voinut tulla esimerkiksi biologi – tai arkeologi, tuon ajan elokuvaidolin Indiana Jonesin jalanjäljissä.

Lopulta Susanna valitsi matematiikan paitsi järjen myös tunteen avulla: hän ei uskonut voivansa olla onnellinen, ellei saisi ratkoa haastavia ongelmia.

"Halusin oikeasti miettiä ja pähkäillä. Ajattelin, etten saisi tehdä sitä muualla. Monesti vanhempana olen ajatellut, että helpommallakin olisi voinut päästä. Ei tarvitsisi koko ajan miettiä jotain vaikeaa!"

Mutta ei hän valintaansa kadu, päinvastoin. Työ on monipuolista, siihen ei voi kyllästyä. Viime aikoina Susanna on Hilla-hankkeen puitteissa auttanut yrityksiä löytämään uutta liiketoimintaa liikenteen osa-alueelta. Lisäksi Susanna valmistelee hankkeita myös tutkimusyksikölleen, opettaa ja ohjaa lopputöitä. Hän toimii aktiivisesti kansainvälisessä tutkijayhteisössä ja osallistuu tiedekunnan tutkimuksen ja opetuksen kehittämiseen. Iltaisin hän opiskelee pedagogisia opintoja sen minkä ehtii.

"Pitää yrittää kehittää ja kouluttaa itseään koko ajan."

Kaupunkidatan ymmärtäjä

Työhuoneessaan Susanna käpertyy istumaan sohvan nurkkaan ja kertoo lisää oululaisen tutkimusyksikkönsä työstä. Tiimi toimii yhteistyössä eri yritysten ja tutkimuslaitosten kanssa ja kehittää esimerkiksi tilannetietoisia analyysejä kuljettajan käyttäytymisen arvioimiseksi, malleja tien pinnan kitkan ennustamiseksi ja tutkii, miten ja missä massadatatieto kannattaa analysoida ja hallita.

Tietoa fuusioidaan monesta eri lähteestä. Esimerkiksi Oulun kaupungin vastikään uusitun liikennevalojärjestelmän ansiosta Oulun jokaisesta liikennevalosta saadaan tieto, mitä väriä mikäkin valo milloinkin näyttää. Merikoskenkadulle, Oulun paikallisbussiliikenteen vilkkaaseen keskittymään, on asennettu laser-antureita, jotka mittaavat esimerkiksi ajoneuvojen välisiä etäisyyksiä ja lumen määrää tiellä. Bussien kylkeen kiinnitetyillä optisilla antureilla voidaan kerätä tien pinnalta suoraan arvokasta kitkatietoa.

Analyysejä voidaan käyttää esimerkiksi joukkoliikenteen sujuvoittamiseen, tieliikenteen turvallisuuden lisäämiseen tai liikenneverkon tehokkuuden parantamiseen.

Samalla käytävällä Susannan työhuoneen kanssa on demohuone, josta löytyy lisää esimerkkejä Susannan tutkimusyksikön aikaansaannoksista. Huoneesta löytyy esimerkiksi pelejä, jotka hyödyntävät tietotekniikkaa jätelajittelun opetteluun tai vanhusten muistin aktivointiin. Yksikön spin off -yrityksen hakualgoritmit käyttävät tekoälyä unohtuneen elokuvan nimen etsimiseen internetin kätköistä. Joukkoistamispeli taas tekee johtopäätöksiä keräämällä vaikkapa mielipiteitä suurelta joukolta ihmisiä. Virtuaalilasien avulla voi piipahtaa Oulun 3D-malliin tarkastelemaan Rotuaari-kävelykadun päässä olevan esiintymislavan menoa.

Tekniikan häivyttäjä

Jos Susanna saisi päättää, tietotekniikka olisi paljon pienemmässä roolissa ihmisten elämässä. Sillä hän tarkoittaa sujuvampaa kommunikointia tietokoneiden ja ihmisten välillä. Jokapaikan tietotekniikka tarkoittaa myös huomaamattomasti toimivaa, ympäristöönsä sulautuvaa ja kaikkialla olevaa tietotekniikkaa.

Jokapaikan tietotekniikan tutkimusyksikössä kehitetäänkin uudenlaisia, sujuvampia ja luotettavampia tapoja kommunikoida laitteiden kanssa. Tietotekniikka pyritään tekemään näkymättömäksi. Matka sellaiseen maailmaan on vielä kesken.

Dataan perustuvien palvelujen taso riippuu datan laadusta ja luotettavuudesta. Lait eivät välttämättä tue nykyistä trendiä kerätä kaikki aineisto talteen lapsesta lähtien. Päätelmien tekeminen datan perusteella vaatii erityistietoa sovellusalueesta sekä innovatiivisia ideoita ja ihmisiä kehittämään uusia toimintatapoja ja menetelmiä. Kaapit ja komerot natisevat liitoksissaan datan määrän kasvaessa. 

Asenteet kuntoon

Uutta virtaa ja näkökulmia tutkimukseensa Susanna on käynyt hakemassa post docina Tokiossa ja Pekingissä. Ulkomailta mukaan on tarttunut paitsi oppia omasta alasta, myös ymmärrystä siitä, ettei tasa-arvo ole kaikkialla maailmassa vielä ilmiselvää, ja että naisilla on paljon vähemmän mahdollisuuksia vaikuttaa elämänsä suuntaan.

Siksi Susanna haluaa toimia esimerkkinä. Aiheesta puhuessaan hän vakavoituu ja kiihtyy vähän.

"Nainen voi olla itsenäinen toimija ja pyörittää omaa talouttaan. Hän voi elättää itsensä ja perheensä ja vaikuttaa yhteiskunnassa. Virheitä saa tehdä ja niistä pitää oppia. Kotiin saa jäädä, jos haluaa, mutta ei tarvitse."

Tutkijuus tai ammatinvalinta ylipäänsä eivät ole sukupuolesta kiinni. Kulttuuriset tekijät vaikuttavat joidenkin ihmisten asenteisiin. Susanna muistaa tapauksen opiskeluajoiltaan, jolloin matematiikan laitoksella otettiin käyttöön ladontaohjelma LaTeX, joka oli huomattavasti kätevämpi matemaattisen tekstin tuottamisessa kuin muut ohjelmistot. Susanna halusi oppia käyttämään ohjelmaa ja meni kysymään laitoksen assistentilta, miten se toimii.

"Assistentti vastasi, että ei sinun sitä kannata alkaa opettelemaan. Ajattelin, että onpa erikoinen kommentti. Menin kotiin tutkimaan ohjelmaa. Kesti alle 15 minuuttia oppia se, sehän on tosi helppo ja selkeä, kuten suurin osa tutkijoista tietääkin. Ajatteliko se assistentti, että ohjelman käyttäminen oli vaikeaa? Vai oliko kyseessä asenne, etten voisi oppia sitä, koska olin nätti blondi? Miksi hän sanoi minulle niin?"

Tasa-arvossa on tekemistä vielä, myös Suomessa. Susanna katsoo asiaa myös esikouluikäisen tyttärensä kautta – hänen, jonka askartelema ystävänpäiväkortti on työhuoneen seinällä. Äiti ja tytär saattavat keskustella samankaltaisista asioista, joihin Susanna tutustui matematiikan yliopisto-opinnoissaan, esimerkiksi logiikasta ja paradokseista. Asioista, jotka kiinnostavat lasta synnynnäisesti.

"Tytöt ja pojat ovat ihan samalla tavalla kiinnostuneita matikasta, fysiikasta ja siitä, miten asiat toimivat. Kannattaa miettiä, haluaako sellaista ajattelutapaa vahvistaa vai heikentää."

Omaa tytärtään Susanna kasvattaa uskaltamaan mitä vain. Haaveilemaan juuri siitä, mistä haluaa. Hän ei halua kuitenkaan korostaa sukupuolta liikaa. Tasa-arvo kuuluu kaikille, eikä se toteudu toisen sukupuolen kustannuksella.

"Työskentelen miesvaltaisella alalla, mutta ajattelen, että olen sataprosenttisesti nainen, eikä minussa ole miehisiä piirteitä. Ajattelen kuin nainen. Se tarkoittaa, että pystyn tekemään tällaista työtä."